1890-luvulla taide kääntyi kohti henkisyyttä ja olemassaolon sisäisen ja ikuisen todellisuuden etsintää. Symbolismin taiteilijat kiinnostuivat uskonnoista, mystiikasta ja muinaistaruista. Euroopassa ihailtiin Kalevalaa, jonka katsottiin sisältävän ikuista viisautta kuten Raamattu ja Intian suuret myytit. Kansainvälisen symbolismin ja kansalliset aiheet yhdisti Akseli Gallen-Kallela.Omintakeisen suuntauksen syntyminen oli myös poliittisesti merkityksellistä, kun tsaarin hallinto kiristi otettaan Suomen oikeuksista.

Kansallisromantiikan taiteilijoiden ihanteellinen maisema oli erämaa, jonka kansan sielussa muinaistarut vielä elivät. Erityinen pyhiinvaelluskohde oli Karjala, mutta pohjoisen Hämeen ja Satakunnan korvet olivat myös kyllin koskemattomia ja ikiaikaisen salaperäisiä. Virtain ja Ruoveden järvijono, Toriseva, Helvetinjärvi, Kovero ja Kalliojärvi, antoi sysäyksen matkoille Itä-Karjalan erämaihin tai toimi niiden korvikkeina.

Ruoveden maisemien houkuttamana Gallen-Kallela rakensi Ruhalaan Kalelan erämaa-ateljeen, joka valmistui 1896. Ruovedellä yhdistyivät kansainvälinen symbolismi ja kansallisen mytologian aiheet komeaksi Kalevala-kuvien sarjaksi: Sammon puolustus, Joukahaisen kosto, Velisurmaaja, Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous. Kalelassa Gallen-Kallela aloitti myös grafiikan teon.

Ruovedellä vierailivat monet Gallen-Kallelan taiteilijaystävät ja siellä opiskeli hänen johdollaan vuodesta 1895 vuoteen 1897 Hugo Simberg. Maaseudun hiljaisuus ja yksinäisyys antoivat Simbergille mahdollisuuden syventyä omaan sisäiseen maailmaan, jota kansoittivat oudot ja koskettavat näyt: ”Kuinka nautinkaan näistä ’synkän kauniista’ maisemista. Siellä oli niin hiljaista ja äänetöntä ja minä saatoin kokonaan antautua työlleni.” Ruovedellä syntyivätHalla ja Syksy, luonnonvoimien värähdyttävät henkilöitymät, ja kuolema ja piruparka, synkistä tehtävistään huolimatta myötätuntoa tuntevat ja herättävät hahmot, Hugo Simbergin ystävät. Simberg maalasi Ruovedellä myös näkyvää maailmaa esittäviä teoksia, mutta niissäkin tärkeintä on syvästi aistittu tunnelma. Omien sanojensa mukaan Simberg halusi ”maalata kaiken sen, mikä saa ihmisen itkemään syvällä sisimmässään”.

Suurin Simbergin yksittäisistä tehtävistä oli Tampereen Johanneksen kirkon, nykyisen tuomiokirkon, taiteellinen koristaminen yhdessä Magnus Enckellin kanssa vuosina 1903–1904. Valmistautuessaan tähän työhön hän matkusti Ranskan ja Espanjan kautta Italiaan. Simberg maalasi kirkkoon freskotekniikalla Kuoleman puutarhan ja Haavoittuneen enkelin, lehterikaiteeseen elämän köynnöstä kantavat pojat, holveihin enkelinsiivet ja muita koristeaiheita sekä holvin ja tamperelaisten järkytyksen huipuksi käärmeen. Lisäksi hän suunnitteli kirkkoon lasimaalauksia. Tampereen tuomiokirkko on maamme kansallisromantiikan mahtava kokonaistaideteos ja antoi Simbergille mahdollisuuden puhua suurille joukoille, mutta samalla sen saama arvostelu rasitti hänen herkkää mieltään.

Akseli Gallen-Kallela, Kalman kukka, 1895. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen. Puupiirros ilmentää surua 4-vuotiaan esikoistyttären Impi Marjatan kuolemasta.

Hugo Simberg, Syksy, 1895. Tampereen taidemuseo. Kuva: Jari Kuusenaho.

Hugo Simberg, Luonnos käärmeteemaan Tampereen tuomiokirkkoon, kivipiirros. Tampereen taidemuseo.