Perinteiset ammatit ja paikalliset elinkeinot ovat inspiroineet patsaanpystyttäjiä Pirkanmaalla niin kuin muuallakin. Aivan erityinen romanttinen hohde on tukinuitolla ja uittajilla, joiden salskeat hahmot ovat tuttuja varsinkin elokuvista. Sankarillinen versio aiheesta on Emil Wikströmin vuonna 1890 valmistunut Tukinuittaja, joka pystytettiin pronssiin valettuna Valkeakoskelle 1987. Sillä on kaksoisveli Kotkassa, pystytetty 1952. Asu (jota ei siis ole) viittaa klassisen kuvanveiston yleiseen ja ihanteelliseen ihmishahmoon, ei dokumentoi uittotyön historiallisia olosuhteita. Alkuperäinen veistos valmistuikin Pariisissa, eikä Seine tiettävästi ole uittoreitti.

Sastamalan Äetsässä kukoisti monipuolinen kotiteollisuus – esimerkiksi lankanappeja, sukkuloita ja kampoja – jo 1800-luvulla. Maankuuluksi tuli koppa- ja lastuteollisuus 1900-luvun alusta alkaen. Huikeaa syystaivasta vasten siluettina kuvastuva Ensio Seppäsen Perinnepatsas esittää maalaismiestä, joka kuljettaa äetsäläisiä käsitöitä markkinoille myyntiin. Valotuksen säätämiseen kannattaa ensi kerralla kiinnittää huomiota…

Naapurissa Kiikassa valmistettiin rukkeja, mistä kertoo Mikko Haapsalon Äiti ja rukki sekä entisen Kiikan kunnan vaakuna.