Sivuja päivitetään parhaillaan.

9.6.-19.8.2018 Tuomo Rosenlund ja Mika Hannula: Paikan muisti

Kuvataiteilijan ja tutkijan yhteistyöprojekti Paikan muisti -näyttely yhdistää visuaalista ja sanallista kerrontaa,  tapoja hahmottaa ja luoda todellisuutta yksityiskohtien ja anekdoottien kautta. Se keskittyy tiettyjen tamperelaisten paikkojen historian ja nykyisyyden vuorovetoon, paikan kokemuksellisuuden kautta avautuvaan tarinaan suomalaisuuden sadan vuoden kaaresta.

Näyttelykokonaisuutta määrittävä ja hallitseva kuvallinen materiaali koostuu paikan päällä eri kohteissa tehdyistä tussipiirroksista. Näyttelyn yhteydessä niiden rinnalle toteutetaan tilaa muokkaavia ja luovia, jopa koko seinän kattavia teoksia, joissa korostuu pienen eleen politiikka, kuvan ja sanan yhdistäminen, yksityisen ja yhteisen yhteen nivoutuminen.

Näyttelyn tekstit keskittyvät paikan muistiin ja muistoihin, niiden artikulointiin ja aktualisoimiseen tässä ja nyt. Tekstit ovat mikrohistoriaa, pienten venähdyksien ja virityksien kautta rakentuvaa tarinaa. Piirustukset puolestaan kiinnittyvät kaikki Tampereen fyysiseen dna:han, niin tunnettuihin kuin hieman tuntemattomimpiin paikkoihin ja tilanteisiin, yllätyksiin ja outoihin käänteisiin. Tekstit lähtevät lentoon ja ottavat uuden jengan samoilta paikoilta, käsitellen näkymää koko Suomen, ellei jopa koko kosmoksen mittakaavassa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan hankkeen katalogi, ja näyttelyyn liittyy taitelijaesittelyjä ja performatiivisia luentoja.

Tuomo Rosenlund (s.1976) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Piirtäminen on aina ollut keskiössä Rosenlundin työskentelyssä. Viime vuosina häneltä on nähty dokumentaristiseen henkeen tehtyjä kuvia paikoista ja rakennuksista, joita on ollut esillä mm. Piirrä Nyt -näyttelyissä Lahden Taidemuseossa ja Rovaniemen Korundissa.

Mika Hannula (s.1967) on Berliinissä ja Rymättylässä asuva tutkija, kirjailija, kriitikko ja kuraattori. Hän on käsitellyt Suomea ja suomalaisuutta mm. kirjassaan Suomalaisuudesta – erään sukupolven tarina (niin&näin, 2007), ja romaanissa Juhani yksi kaksi kolme ja neljä, Rohkean reunaan 2017. Hannula kuratoi maalauksen ryhmänäyttelyn Nautinto Helsingin kaupungin taidemuseo HAMiin syksyllä 2017.

9.6.-19.8.2018 Vuoden nuori taiteilija 2018 – J. A. Juvani WITH ALL MY LOVE

J. A. Juvanin pääasiallisia työvälineitä ovat video, valokuva ja kuvanveisto. Hän käsittelee taiteessaan tabuja ja vakavia aiheita, kuten sukupuoli-identiteettiä ja -rooleja. Juvani haluaa rikkoa totuttuja ja vallitsevia normeja. Hän tekee sen usein huumorin kautta mutta aina kuitenkin analyyttisesti.

”Koen olennaiseksi laittaa aiheeni törmäyskurssille, sekoittaa glitteriä paskaan. Haluan luoda paradokseja, jotka paljastavat teoksen monimutkaisuuden: asioiden taustalla olevan harmaan mössön, kontrastin ja dynamiikan. Lopputulos ei ole kaunista tai rumaa, vaan jotain itsearvoisesti enemmän, jotain joka on kokonaisvaltaisesti keskeneräinen, jotain missä sen olemassaolo on raaka, rehellinen ja anteeksipyytelemätön. Teen kaikkeni löytääkseni sen mitä olen etsimässä. Jos se tarkoittaa, että minun on vastustettava asioita, joiden tiedän olevan todellisia ja oikein, teen sen. Mikään ei ole pyhää. On oltava kriittisin niitä asioita kohtaan joita rakastaa, koska rakkaus tekee sokeaksi. Rikkomalla sääntöjä ja ylittämällä rajoja, ne voi uudelleen määrittää tai kyseenalaistaa niiden tarpeellisuutta.

Työskentelyni ytimessä on aiheita kuten queer, feminismi, kuolema, himo, runous, rakkaus, viha, stereotypiat, loppuun kuluneet kliseet ja yleinen sekoilu. Työskentelen videon, valokuvan, äänen, objektien ja tekstin parissa, joista kaikissa on löydettävissä performanssitaiteen ominaisuuksia.

Komedia on rakkain instrumenttini. Kun nauru loppuu, sinun on mietittävä, mitä todella yritän sanoa. Luotan siihen että vitsini käyvät vanhoiksi. Toivon että kokemuksesi ei helpota oloasi, eikä se jätä sinua rauhaan.”

17.3. – 20.5.2018 Jyrki Siukonen: ALLES PALLES FALLES

Tampereen taidemuseon kevään avaa taidemaalari Anita Snellmanin (1924­-2006) värikäs ja elämäniloinen retrospektiivinen näyttely. Se on laaja katsaus taiteilijan tuotannon parhaimmistoon 1940-luvulta 1980-luvulle. Näyttelyyn on saatu lainaksi myös ennen julkisuudessa näkemättömiä teoksia pirkanmaalaisista yksityiskokoelmista.

Anita Snellman oli kosmopoliitti, joka työskenteli Suomen ohella Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa. Varhaiskauden lähinnä Tukholmassa ja Pariisissa syntyneet tummasävyiset ekspressionistiset ja kubistisvaikutteiset teokset kuvaavat taiteilijan intiimiä ajatusmaailmaa. Myöhäisemmät Espanjan Ibizalla taiteilijan omassa maatalossa syntyneet teokset ovat lähinnä Snellmanin omaa sielunmaisemaa. Ne välittävät valoisan ja värikkään paratiisinomaisen ilmapiirin, joka näkyy niin erilaisissa asetelmissa, maisemissa kuin henkilöaiheissakin. Maailmankaikkeus, tähtitaivaat ja linnunrata ovat puolestaan toistuvia kosmisia ja henkisempiä teemoja Snellmanin myöhäisemmässä taiteessa, jotka näkyvät etenkin suurikokoisissa triptyykkimaalauksissa. Lukuisat omakuvat muodostavat oman kiinnostavan alueensa Snellmanin tuotannossa.

Anita Snellmanin laaja näyttely on toteutettu yhteistyössä Anita Snellmanin säätiön kanssa. Säätiö on samalla myös näyttelyn merkittävin lainaajataho ja sen puheenjohtaja Leena Ahtola-Moorhouse on näyttelyn kuraattori.

17.3. – 20.5.2018 Värin syleilyssä — Anita Snellman

Jyrki Siukosen näyttely on laaja kattaus veistoksia ja kolmiulotteisia installaatioita vuosilta 1999–2018. Näyttely painottuu uusiin teoksiin, joiden alkuideat saattavat löytyä vuosikymmenten takaisista luonnoksista.

Taiteilijana Siukonen rakentaa ja kokoaa teoksia, mutta myös purkaa niitä ja kierrättää materiaalejaan. Näyttelynä ALLES PALLES FALLES on Siukosen mukaan ”eteenpäin kaatuva välisumma, jossa vanhasta nyrjähtää esiin uutta”. Aikana, jolloin taiteelta toivotaan terveysvaikutuksia ja yrittämisen eetosta, Siukonen kääntyy kohti taiteen itsemääräävää luontoa ja nonsenssia. Taiteen tekeminen on itsessään taiteen olemassaolon perusta. ALLES PALLES FALLES ei tarkoita mitään, mutta merkitsee jotakin.

Jyrki Siukonen (s. 1959 Tampere) on työskennellyt kuvataiteilijana vuodesta 1982 lähtien. Hän on pitänyt viisikymmentä yksityisnäyttelyä ja yli kahdeksankymmentä ryhmänäyttelyä kotimaassa ja ulkomailla. Siukosen työskentelylle on tyypillistä käsitteellinen lähestymistapa ja käsin tekeminen.

Siukonen valmistui ensimmäisenä Suomessa kuvataiteen tohtoriksi (2001) ja on sen jälkeen toiminut mm. lehtorina Lapin yliopistossa ja professorina Kuvataideakatemiassa.
Taiteellisen työnsä ohessa Siukonen ollut aktiivinen tutkija ja kirjoittaja, jonka aiheet ovat yltäneet 1700-luvun kulttuurihistoriasta ja venäläisestä avantgardesta työkalujen filosofiaan ja 1960-luvun lappilaisen taiteeseen.

6.3.­-3.4.2018 Anssi Pulkkisen raunioteos Keskustorilla

Tampereen taidemuseo toi kuukauden ajaksi Anssi Pulkkisen kodittomuutta ja sodan tuhoja kommentoivan Street View (Reassembled) teoksen Tampereen Keskustorille. Teoksessa on perävaunun lavalle kasattuna pommituksissa tuhoutuneen syyrialaiskodin rauniot, joista on toteutettu asuntovaunun tapaan kiertävä installaatio. Rauniot on tuotu Syyriasta Eurooppaan keväällä 2017 Suomi-Syyria Ystävyysseura ry:n tuella. Teos on sijoitettuna Keskustorille Vanhan kirkon ja Tampereen teatterin väliseen kulmaukseen 6.3.­-3.4.2018.

Taideprojekti sai alkunsa keväällä 2016, kun Suomen Benelux-instituutti tilasi Pulkkiselta uuden, kodittomuutta käsittelevän nykytaideteoksen. Teos herättää kysymyksiä muun muassa kodista ja paikkaan kuulumisesta, julkisesta ja yksityisestä, todellisuudesta ja sen representaatiosta sekä kolonialistisesta kulttuuriperinteestä. Pulkkinen tarkastelee teoksensa myötä merkityksiä, joita raunioitumisen kuvasto meissä herättää. Miten suhteemme raunioihin muuttuu, kun ne siirretään tuhansien kilometrien päähän uuteen sosiaaliseen ja tilalliseen kontekstiin Eurooppaan? Teos avautuu erilaisille luennoille viitaten esimerkiksi länsimaiseen raunioromantiikan kulttuuriperinteeseen, pakolaiskriisiä käsittelevään nykytaiteeseen ja näihin kytkeytyvään arvonmuodostuksen prosessiin. Teos kommentoi myös ihmisten liikkuvuuteen liittyviä realiteetteja ja utopioita. ”Pyrin teoksessa kääntämään huomion paitsi ympäröivän todellisuutemme uhreihin, myös omaan katsojan rooliimme.”

Street View (Reassembled) on osa Suomen Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa sijaitsevien kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhteistä, kotia ja kodin merkityksiä tarkastelevaa Mobile Home 2017 -hanketta. Pulkkisen teos valittiin toteutettavaksi avoimen haun kautta, joka suunnattiin Suomessa ja Benelux-alueella toimiville visuaalisten alojen ja yhteisötaiteen tekijöille. Hakemukset käsitteli kansainvälinen jury, jonka jäsenet edustivat seuraavia tahoja: ArtHelsinki (FI), BOZAR (BE), Castrum Peregrini (NL), Suomen Benelux-instituutti (FI), Frame Contemporary Art Finland (FI) sekä Helsingin Juhlaviikot (FI).

Anssi Pulkkinen (s. 1982) asuu ja työskentelee Helsingissä. Pulkkinen valmistui vuonna 2008 Kuvataideakatemiasta kuvanveiston linjalta ja tekee parhaillaan kuvataiteen tohtorin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hän työskentelee pääsääntöisesti veistotaiteen, installaatioiden sekä liikkuvan kuvan parissa.

Suomen Benelux-instituutti edistää uutta luovaa yhteistyötä ja rakentaa siltoja kulttuurin ja taiteen tekijöille Suomessa ja Benelux-maissa. Brysselissä sijaitseva itsenäinen, yleishyödyllinen instituutti on osa Suomen ulkomailla sijaitsevaa kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkostoa.

18.11.2017 – 25.2.2018 Miälentilat – ITE-taidetta ja hengenheimolaisia

Taide avaa näkymiä tiloihin, joissa mieli asustaa. ITE-taiteen koti löytyy keskeltä arkea. ITE on paitsi taidekäsite myös ihmiskäsitys. Se on omatoimisuutta, luovuutta ja itseilmaisua korostava elämäntapa.

Näyttelyssä pohditaan mikä on ITE-taiteen kasvualusta; löytyykö se kansankulttuurista ja kätevyydestä vai yksilöllisistä mielen syvyyksistä. Entä mikä erottaa ja yhdistää ITE-taiteilijoita ja ammattilaiskollegoita? Taiteen tekemistä voi opiskella, mutta voiko taiteilijaksi syntyä? Onko ITE-taide mielentila?

Maaseudun Sivistysliitto on etsinyt ja esitellyt ITE-taidetta kaksituhattaluvun alusta saakka. Se ylläpitää yhteistyössä K.H.Renlundin museon kanssa itseoppineiden taiteen edistämiseen keskittynyttä ITE-museota Kokkolassa.

ITE-taide on oman aikamme suomalaista kansantaidetta. Lyhenne ITE viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”. ITE-taide on tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta. Se on tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa hyvää elämää. ITE-taiteilijat työskentelevät taidemaailman ulkopuolella ja esittävät teoksiaan omassa arjen ympäristössään. He ovat itseoppineita eli heillä ei ole koulutusta taiteen tekemiseen.

ITE-toiminnan ytimessä on alueittain etenevä kartoitustyö. Nyt on meneillään ITE Pirkanmaalla -hanke, jonka uusia löytöjä esitetään näyttelyssä rinnan ITE-kokoelmateosten ja nykytaiteen kanssa. Kokonaisuuden ovat kuratoineet Minna Haveri, Elina Vuorimies ja Tapani Pennanen.

18.11.2017 – 25.2.2018 Kansan asialla

Tampereen taidemuseo on Kansan asialla. Tampereen taidemuseo tarttuu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna näyttelyllä ja julkaisulla teemaan, joka on puhuttanut kiihkeästi mediassa ja somessa: taiteen ja taidemaailman ja kansan, ns. tavallisen ihmisen, suhde molempiin suuntiin. Millaisena kuvataide on nähnyt ja näyttänyt kansan, mikä on ollut toivottavaa ja ihannoitua ja mikä ongelmallista ja jopa kauhistuttavaa? Mitä on eri aikoina ja eri maailmankatsomuksissa ollut kansa? Miten taidetta on haluttu tuoda kansalle ja opettaa sille oikea, hyvä maku (ja usein samalla oikea, hyvä elämä)?

Näyttely alkaa 1800-luvulta, jolloin taide-elämä Suomessa syntyi, ja jatkuu nykyaikaan asti. Vaikka rohdinmekot ovat vaihtuneet tuulipukuihin ja torppien pihapiirit lähiöiden ostareihin tai tyhjenevän maaseudun ympäristöihin, kansa ei ole hävinnyt mihinkään taiteesta ja taidemaailman keskustelusta. Eikä todellisuudesta.

Myös kansalla on suhde taiteeseen. Siitä ollaan mieltä ja sitä tehdään itse. Varsinkin julkiset taideteokset tai jotkut tapahtumat ja suuntaukset ovat herättäneet kansan syvissä riveissä mielipiteitä, jotka media ja some yhä laajemmin tuovat esille. ”Möykkytaide” ja ”postmoderni tekotaide” eivät välittömästi ole voittaneet kaikkien sydämiä, mutta värikkäitä kannanottoja ne ovat inspiroineet.

– Oman tekemisen lajeja on useita ja keskenään erilaisia: vaikkapa ITE, harrastajataide tai graffiti. Niiden tekijöiden taidenäkemykset vaihtelevat suuresti, ja niin vaihtelee myös taidemaailman suhde niihin. Kansan asialla -näyttelyssä ne esiintyvät lähinnä viittauksina.

Taiteen ja kansan suhde ei ole kuitenkaan pelkkää nirppanokkien ja punaniskojen nokittelua, vaan ennen kaikkea inspiraatiota ja oivalluksia kumpaankin suuntaan. Suhteen myrskyä ja tyventä käsitellään myös näyttelyn yhteydessä julkaistavassa kirjassa. Yhdessä ne antavat historiaa ja taustaa monitahoiselle ja tunteita herättävälle ilmiölle.

Kansan asialla on hyväksytty Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.

27.10.2017 – 1.3.2018 Valogalleria

Valogalleria on ydinkeskustan pimeän vuodenajan taidenäyttely, jonka Tampereen taidemuseo ja Visit Tampere järjestävät jo kolmannen kerran Valoviikkojen yhteydessä. Valogalleria ottaa keskustan länsipuolen tyhjät seinäpinnat valotaiteen käyttöön. Valogallerian taideteokset heijastetaan valon avulla näkyville paikoille rakennusten seinille elävöittämään kaupunkikuvaa ja rikastamaan arkeamme.

Sininen ja valkoinen

Valogallerian talven 2017 -2018 teema on Sininen ja valkoinen. Nimi viittaa paitsi valittujen teosten väriskaalaan, myös Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen. Valogalleriassa heijastettavat teokset on valittu Tampereen taidemuseo, Tampereen Nykytaiteen museon ja Tampereen kaupungin kokoelmista. Näyttelyn ajallinen kaari ulottuu 1950-luvulta nykypäiviin.

Valoviikot on totetutettu osana Tampereen kaupungin Viiden tähden keskusta -kehityshanketta.

Esitteestä näet teosten sijainnin ja teostiedot.

Valogallerian esite

9.9. – 29.10.2017 Backlight ´17 – Itsenäisyyden rajat

Backlight Photo Festival juhli 30-vuotista taivaltaan vuonna 2017. Tampereella 11:ttä kertaa järjestettävä kansainvälinen valokuvafestivaali esittää taidemuseon kokonaisuudessa 18 teossarjaa yhteensä 10 maasta. Tapahtuman teemana oleva itsenäisyys näyttäytyy tässä kansallista itsenäisyyttä laajemmin henkilökohtaisina kokemuksina, menetyksinä ja niistä toipumisina, jopa pieninä voittoina yleisistä odotuksista ja perinteistä.

Itsenäisyys on tavoiteltava tunnustus, täysvaltaisuuden, pärjäämisen ja kunnian asia – saavutus, jonka tuomaa riippumattomuutta ihaillaan ja jonka koskemattomuutta puolustetaan. Itsenäistyminen edellyttää molemminpuolista irtipäästämistä, vallan- ja vastuunsiirtoa, suhteiden ja rajojen uudelleenmäärittelyä valtioiden, vanhempien ja lasten, yksilön ja yhteisön välillä. Se mihin rajat piirtyvät, ei riipu vain meistä. Niin valtioina, kuin yksilöinäkin olemme riippuvaisia toisistamme sekä ympäröivän maailman muuttuvista arvoista ja vaatimuksista. Tunne itsenäisyyteen liittyvästä alakulon vireestä ja luopumisesta välittyy yhtä lailla aikuistumista käsittelevistä sarjoista kuin poliittisia muutoksia, keinotekoisia unelmamaailmoja ja kiihtyvän ympäristönmuutoksen seurauksena katoavaa paimentolaiselämäänkin kuvattaessa. Omillaan pärjäämisen pakko on raskas kantaa. Taloudellinen ja sosiaalinen riippuvuus muiden hyväntahtoisuudesta ja tuesta, yhteiskunnan, vanhempien ja lähipiirin hyväksynnästä
pakottaa sopeutumaan rajalliseen itsenäisyyteen ja päätöksentekoon. Itsenäisyys ja sen mukanaan tuoma vapaus ei ole yhteismitallinen pysyvä tila kenellekään meistä.

Näyttelyssä esillä olevat taiteilijat: Zaza Bertrand (BE), Stefano Giogli (IT), Sonja Hamad (SY/DE), Juha Arvid Helminen (FI), Jaakko Kahilaniemi (FI), Nina Korhonen (FI)
Mariya Kozhanova (RU), Daesung Lee (KR), Hanna Lenz (DE), Julien Lombardi (FR), Tito Mouraz (PT), Sami Parkkinen (FI), Michał Siarek (PL), Miriam Stanke (DE), Juha Suonpää (FI)
Bénédicte Vanderreydt (BE), Borko Vukosav (HR), Marta Zgierska (PL)

26.6. – 30.9.2017 Janne Hokkanen – #Ilmoitustempaus

Tampereen 12 puistossa on esillä kuvataiteilija Janne Hokkasen #Ilmoitustempaus-teoksia. Tempaus koostuu puistojen valopylväisiin sekä roskalaatikoiden ja sähkökaappien kylkiin kiinnitetyistä, huumorilla höystetyistä ilmoituksista ja kylteistä. Niiden sanoma muuttuu katselusuunnasta riippuen. Toisesta suunnasta ihmiset kohtaavat kannustavia asioita ja toisesta kieltäviä asioita.

Osallistava #Ilmoitustempaus haluaa haastaa katsojaa miettimään, kuka oikeasti viestii ja missä ovat ne kuuluisat harmaan sävyt vastakohtien välillä.

– Olemme täyttäneet ympäristömme erilaisilla säännöillä, ohjeistuksilla ja kielloilla. Niiden lainalaisuuksien murtaminen ja kommentoiminen taiteellisena interventiona on hedelmällistä ja ajatuksia herättävä, kun asiaa tarkastelee huumorin ja sarkasmin kautta, Hokkanen selittää.

Hokkanen haluaa tarjota tempauksellaan lähtökohtia ja vihjeitä kyseenalaistavalle ajatustyölle, jonka toivottuja seurauksia ovat ravistelu ja pieni hämmennys. Kuka oikeasti viestii? -kysymys sisältyy myös sosiaalisessa mediassa vakavaksi ongelmaksi muodostuneeseen disinformaation ja valeuutisten jakamiseen.

– #Ilmoitustempauksen väittämät kumoavat toinen toisiaan. Tavoitteenani on osoittaa kompromisseihin kykenemisen merkitys keskustelutaidoissa ja faktoihin perustuvan analysoinnin tarve, Hokkanen kertoo.

Keskustelua monitulkintaisista ja yllätyksellisistä ilmoituksista ja kylteistä voi jatkaa sosiaalisessa mediassa hashtagilla #Ilmoitustempaus.

Puistoissa olevat teokset ovat laminoituja papereita, printtejä ja printtiteippejä kylteissä ja ilmoituksissa. Puistot, joista teoksia löytyy, on merkitty Hokkasen nettisivuille tulevaan karttaan. Kaikki puistot ovat sopivasti kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä toisistaan. #Ilmoitustempaus on jatkoa vuosi sitten kesällä toteutetulle #Kylttitempaus -näyttelylle.

16.6. – 27.8.2017 Vuoden nuori taiteilija 2017 – Tiina Pyykkinen

Tiina Pyykkinen on ensisijaisesti maalari. Valolla, maalauspintojen heijastuksilla ja aineettomuuden vaikutelmilla on keskeinen osa hänen taiteessaan. Ne vangitsevat katsojat intensiteetillään maailmaan, jossa joudumme pohtimaan havaintojemme ja kuvallisen esittämisen perusteita. Mitä teoksissa tulee nähdyksi, missä kulkee teoksen ja todellisuuden välinen raja? Pyykkisen maalauksista ilmenevä kiinnostus tilallisten ulottuvuuksien tutkimiseen toistuu myös hänen installaatioissaan.

Tiina Pyykkinen (s. 1983) on järjestyksessä 33. Vuoden nuori taiteilija. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Pyykkinen valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2014. Hän on opiskellut myös Oriveden opiston kuvataidelinjalla, Pohjoismaisessa Taidekoulussa Kokkolassa, Kankaanpään taidekoulussa ja Hochschule für Grafik und Buchkunst -taidekorkeakoulussa Leipzigissa Saksassa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti 2011 Helsingissä, minkä jälkeen hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Valtakunnallinen Vuoden nuori taiteilija -tapahtuma syntyi Tampereen Nuorkauppakamarin aloitteesta 1984. Tapahtuma toimii keskustelun herättäjänä ja nykytaiteen näkyvyyden edistäjänä. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita. Tapahtuman järjestävät Tampereen taidemuseo ja Turussa Aboa Vetus & Ars Nova -museo.

Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman toimeenpanijoina ovat Tampereen kaupunki ja Tampereen taidemuseo. Vuoden nuoren taiteilijan valitsee asiantuntijaryhmä. Valintatoimikunnassa ovat edustettuina myös Tampereen taideyhdistys, Suomen Taiteilijaseura ja Tampereen taiteilijaseura. Vuoden 2017 nuoren taiteilijan valinneeseen asiantuntijatyöryhmään kuuluivat museonjohtaja Taina Myllyharjun (pj) lisäksi museonjohtaja Leevi Haapala, kuraattori Laura Köönikkä, kuvataiteilijat Janne Laine ja Katariina Salmijärvi, Joni Lehtomäki sekä näyttelypäällikkö Tapani Pennanen.

16.6. – 27.8.2017 Merja Haapala – Olipa kerran

Merja Haapala (s. 1958 Kankaanpäässä) työskentelee kahden taidemuodon, keraamisen muotoilun ja vapaan veistotaiteen välimaastossa. Hänen keraamiset veistoksensa ja seinälautasensa ovat aihemaailmaltaan kerronnallisia mutta myös pitkälle tyyliteltyjä ja abstrahoituja.

Teosten rikas värimaailma on tärkeä osa Haapalan ilmaisua. Hän onkin tehnyt runsaasti tutkimustyötä lasitteiden kehittelyn parissa. Teosten erilaiset pintavaikutelmat hehkuvan kiiltävistä väreistä kontrastisiin mattapintoihin osallistuvat yhdessä muodon ja viivan kanssa teosten erityisen tunnelman luomiseen. Haapalan retrospektiivisessä näyttelyssä esitellään veistoksia ja piensarjoina tai uniikkeina valmistettuja käyttöesineitä 30 vuoden ajalta. Kaikki teokset ovat korkeapolttoista, lasitettua posliinia tai kivitavaraa.

Valoviikot 29.10.2016 – 12.3.2017

Valogalleria on ydinkeskustan pimeän vuodenajan taidenäyttely, jonka Tampereen taidemuseo ja Tampereen kaupungin Tapahtumatoimisto järjestävät jo kolmannen kerran Valoviikkojen yhteydessä. Katso lisää valoviikot.fi

TÄÄLTÄ TULLAAN! Naistaiteilijat modernin murroksessa 18.2. – 28.5.2017

Suomen taiteen kuvasta 1900-luvun alkupuolella näyttävät naistaiteilijat puuttuvan miltei kokonaan, toteaa Täältä tullaan! -näyttelyn kuraattori, professori emerita Riitta Konttinen.

”Modernismiksi” kutsuttuja taidekäsityksiä on pidetty miesten alueena. Juuri itsenäistyneessä Suomessa myös arveltiin, ettei naisista voinut tulla taiteilijoita, joilla olisi sanottavaa kansakunnalle. Naisia ei enää palkittu kuten edellisen vuosisadan lopulla, he eivät useinkaan saaneet apurahoja eivätkä taidekriitikot välittäneet kirjoittaa heidän teoksistaan.

Näyttely Täältä tullaan! kysyy, miksi emme tunne 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoista kuin muutamia harvoja kuten Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Ester Heleniuksen ja Sigrid Schaumanin? Taideopiskelijoista kuitenkin edelleen suuri osa oli naisia. Mikä oli se ”musta aukko”, johon he katosivat ja miksi?

1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoista löytyy monia kiinnostavia ja omalaatuisia tekijöitä, kuten Elga Sesemann, Helmi Kuusi, Sylvi Kunnas, Greta Hällfors-Sipilä, Ina Colliander, Edith Wiklund, Martta Helminen, Meri Genetz, Inni Siegberg, Eva Törnwall-Collin, Aino von Boehm tai Gunvor Grönvik. He saattoivat koetella taiteen rajoja, rikkoa muotoa, kokeilla väreillä ja sivellintekniikoilla, hajottaa tai litistää kuvatilaa. Näyttelyssä tarkastellaan naistaiteilijoiden teosten kautta myös niitä olosuhteita, joissa he 1900-luvun alkupuolella toimivat – heidän suhdettaan ateljeetyöskentelyyn, suurten toiveiden kaupunkiin Pariisiin, uusiin taideaatteisiin, taiteen aihepiireihin, sotaan, urbaaniin elämäntapaan, uskontoon, perheeseen, naisen asemaan ja naistaiteilijan identiteettiin.

Essi Renvall – Ihmisyyttä etsimässä 1.10.2016 – 29.1.2017

”Tuskinpa mikään taidelaji vaatii sellaista teräväkatseisuutta
onnistuakseen kuin muotokuvat. Siin
ä on yhdennäköisyyden
takaa pakko l
öytää mallin sielu.”

(Essi Renvall, 1971.)

 

Essi Renvall (1911–1979) on Suomen taidehistorian keskeisimpiä muotokuvataiteilijoita. Hänet tunnetaan työteliäänä, lahjakkaana ja omaperäisenä kuvanveistäjänä. Renvall on myös veistotaiteemme naispioneeri, joka kykeni elättämään itsensä ja perheensä taiteellisella työskentelyllään.

Muotokuvissaan Renvall tavoitti mallinsa ulkoisen olemuksen lisäksi tämän ainutlaatuisen persoonallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman. Renvall muistetaan etenkin herkkien lapsiaiheiden ja eleganttien naiskuvien muovailijana. Hän kuvasi myös poliittisen, kulttuuri-, liike- ja tiede-elämän vaikuttajia. Renvallin muotokuvista tunnetuimpia ovat itämaisvaikutteiset veistospäät, joita on elävöitetty maalaamalla ja patinoimalla sekä lisäämällä teoksiin lehtikultaa, helmiä ja koruja. Muotokuvien ohella Essi Renvall tunnetaan värikkäistä piirustuksistaan, julkisista monumenteistaan sekä mitalitaiteestaan.

Tampereen taidemuseon ja Oulun taidemuseon yhteistyössä tuottama retrospektiivi on ensimmäinen laaja katsaus Essi Renvallin uraan 1930-luvun alkupuolelta 1970-luvun loppuun. Samalla se on näyteikkuna hänen aikansa kulttuurielämään sekä Renvallin omiin elämänvaiheisiin. Tämä maailmanmatkaaja, seurapiirikaunotar ja lehdistön samavalmis suosikki kohautti taideyleisöä paitsi rohkealla taiteellaan, myös räväköillä mielipiteillään ja tempauksillaan.

Vuoden nuori taiteilija 2016 – Reima Nevalainen 11.6. – 11.9.2016

Reima Nevalainen pohjaa tekemisensä piirtämiseen ja maalaamiseen, käyttää värejä niukasti mutta lataa siihen vähään niin paljon tunnetta, että kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja äityy näyttelykirjassa vertaamaan hänen teoksiaan vanhaan etelä- ja keskieurooppalaiseen taiteeseen, erityisesti 1600-luvun barokkiin. Vuoden nuori taiteilija 2008 ja Nevalaisen entinen opettaja Samuli Heimonen puolestaan kuvaa Nevalaisen maalauksia suvereeneiksi ja hehkuttaa nuoren taiteilijan dramatiikantajua. Reima Nevalaisen tapa maalata on tutkimista ja ajattelua. Löytyvät tasot taiteilija kokoaa vakuuttavaan, hallittuun ja universaaliin esitystapaan. On mielenkiintoista, ettei Nevalainen omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut ihmisen persoonasta eikä halua kertoa tarinoita – aikana jolloin tarinat näkyvät kaikkialla.

”Minulle maalaus on tila, jossa voimme olla yhtä aikaa elossa ja kuolleita. Se on aika, jossa ei ole vielä tai enää merkityksiä, käsitteitä, sanoja tai tottumuksia. Tämän tyhjyyden näen pohjimmaisena kerroksena kaiken taustalla. Haluan kaivaa sen esiin kuvillani ja ohjata huomion olemassaolon itseisarvoon, joka löytyy joka hetki kaiken alta, sanojen ja elämäntarkoitusten alta.”

Nevalainen esitteli näyttelyssään maalausten lisäksi myös piirroksia ja valokuvia Japanin matkaltaan. Olotilassa oli esillä Reima Nevalaisen videohaastattelu, joka löytyy myös vnt.fi-sivustolta.