Einar Ilmoni (1880–1946) tunnettiin ”Kangasalan erakkona”. Ihmisarka ja yliherkkä taiteilija muutti Taideyhdistyksen piirustuskoulun jälkeen Kangasalle vanhempiensa taloon ja eli siellä elämänsä loppuun asti sisarustensa kanssa. Ilmonit olivat merkittävä sivistyssuku jo 1800-luvulla. Einar Ilmonille ja hänen sisaruksilleen henkisyys, rakkaus luontoon ja ihmisiin olivat ylimmät arvot, mutta käytännön asioiden järjestäminen melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa. Niinpä elämä oli aineellisesti hyvin niukkaa.

Einar Ilmonia on verrattu Helene Schjerfbeckiin, joka oli hänen opettajansa piirustuskoulussa. Hän maalasi maisemia, nais- ja lapsiaiheita, omakuvia, enkeleitä ja muita uskonnollisia tai symbolisia aiheita. Ilmonin maisematkin vaikuttavat henkilökohtaisilta tilityksiltä ja sielunkuvilta. Hän kieltäytyi aiheista, joissa hän ei nähnyt sisältöä, eikä mielellään myynyt maalauksiaan.

Einar Ilmoni, Omakuva, 1905. Tampereen kaupungin kokoelma. Kuva: Jari Kuusenaho.

Einar Ilmoni, Kartano, 1911 – 1915. Tampereen taidemuseo.